tiistai 17. helmikuuta 2009

Ta Kou

Eilen teimme retken läheiselle Ta Kou -vuorelle. Buukkasimme retken hotelliltamme ja kohta meitä odotti tuttu lentokenttäkyydin antanut ummikkokuski, tällä kertaa kulkuvälineenään luultavammin sodanaikainen jeeppi. Sillä kuvailimme tukka hulmuten ja pojista kiinnipitäen (pojat ihmettelivät missä turvavyöt, saati auton seinät olivat) halki Phan Thietin ja maaseudun. Maisemat olivat vähintäänkin vaihtelevia, samalla kadunpätkällä saattoi olla kovinkin modernin näköisiä taloja ja vieressä taas lehmät ja kanat kulkivat vapaasti. Vastaan tuli mies lehmien vetämissä vankkureissa ja liuta ihania koululaisia uhkarohkeina hullun liikenteen seassa.
Vuoren juurella nousimme sähköautoon ja myöhemmin vielä gondolihissiin, joka vei meidät 600m korkeuteen. Matkaa jatkoimme jalan, ensin puolivälissä olevalle temppelille ja siitä vielä ylemmäs vuorella makaavalle buddhapatsaalle. Aikamoista kuntoilua, kun lämmintä oli reilusti yli 30.

Vuorella oli paljon paikallisia ja pojat saivat taas paljon (omasta mielestään ehkä liikaa) huomiota. Poikien kunniaksi täytyy sanoa, että he osasivat ottaa tilanteen suurimmaksi osaksi huumorilla. Olimme vitsailleet koko retken turvallisista vietnamilaisista gondolihisseistä ja jatkuvista sähkökatkoista. No kuinka ollakaan, takaisin tultaessa hissi yhtäkkiä pysähtyi ja niinpä olimme jumissa 400 metrin korkeudessa. Onneksi matka kuitenkin jatkui pian, edes korkeanpaikankammosta kärsivä Harri ei ehtinyt panikoitua.

Retki jatkui pikapysähdyksellä dragonfruitviljelmillä (hedelmällä on joku suomenkielinenkin nimi, muistaako joku?), viljelijän tila oli tyypillinen vietnamilainen viritys autotien laidassa, viljelmäpellot, talo, poltettuja roskakasoja, lehmiä ja riippumatto. Tien toisella puolella oli hedelmäkoju, jossa myytiin tuoretta satoa. Aika karua, mutta sympaattista.

Viljemiltä jatkettiin tuttua reittiä Phan Thietiin, hoidettiin muutamia ostoksia (mm.uutta voidetta pahoiksi äityneisiin hyttysenpistoihin) ja tutkittiin kaupunkia edelliskertaa paremmalla menestyksellä. Nyt pojat sietivät melua ja hälinää jo paljon paremmin. Ennen paluumatkaa jouduimme kerjäläislasten piirittämiksi ja se teki varsinkin Leoon suuren vaikutuksen. Niinpä Leo totesi neljävuotiaan hartaudella, että "miksen mä ottanut omaa säästöpossua tänne mukaan, olisin voinut antaa kaikki rahat noille lapsille."

3 kommenttia:

  1. Täältä töistä käsin erittäin kateellisena lueskelen teidän lomareissusta. Tahtoo kanssa Vietnamiin.

    //Titta

    VastaaPoista
  2. dragonfruit = lohikäärmehedelmä = pithaya

    Terveisin Martina, Stockan hedelmäosaston myyjä. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Linda!

    Ja Titta, terveiset duuniin, ei ole reseptiyhteistyöt paljon mielessä pyörineet ;-)

    VastaaPoista