Kotona ollaan. Kotimatka oli aika pitkä, mutta meni yllättävän kivuttomasti. Perjantaina siis juoksin vielä pikakierroksen kaupungilla ja sitten kirjauduimme ulos Sofitelista. Koska Dam Sen- puisto oli yli puolen tunnin ajomatkan päässä, päätimme jättää sen väliin ja menimme Saigonin eläintarhaan. Siellä ihmettelimme krokotiileja, kirahveja, leijonia ja karhuja ihan lähietäisyydeltä.
Huvittava välikohtaus sattui norsuaitauksella, jossa oli vietnamilainen koululuokka opettajansa johdolla lausumassa kuorossa eläinten nimiä englanniksi. Kun mä ja Luukas tultiin aitauksen viereen, kääntyivät lapset norsun sijaan tuijottamaan mua ja alkoivat opettajan innostamina kuorossa kommunikoida mun kanssa. Se meteli, mikä lähtee, kun kolme-neljäkymmentä metrin mittaista yli-innokasta lasta huutaa kuorossa What is your name? on aika mahdoton...
HCMC jätettiin taakse ja suunnattiin Hong Kongiin, jossa jännitettiin päästäänkö viettämään yötä lähtevien puolelle vai jäädäänkö jonnekin aulaan majailemaan. Pienen mietinnän jälkeen päästivät meidät, ehkä kaksi reissussa rähjääntynyttä lasta auttoivat asiaa. Saimme vallattua resting loungesta kolme lepotuolia ja burger kingin iltapalan jälkeen kävimme nukkumaan. Tai aika torkkumiseksi yö meni, kiitos kovaäänisten kuulutusten.
HCMC:n hikisen päivän ja lentokentällä vietetyn yön jälkeen oli aika nihkeää lähteä lentämään kymmentuntista kotilentoa. Tosin puolet koneesta tuntui olevan samassa kuosissa (jengiä oli tulossa Australiasta, Uudesta Seelannista, jne), puolet taas aika kekkulissa (loppulennosta jopa ihan kamalassa kunnossa), joten ei tarvinnut liiemmin omaa olemusta selitellä. Kylmyys palautti meidät karusti arkeen Helsingissä, ei yhtään olisi huvittanut tulla kotiin. Rytmi on ihan totaalisesti sekaisin, illalla käytiin kasilta nukkumaan ja aamulla heräsin 4.40. Ja huomenna töihin. Auts. Jahka elo on tästä asettunut, bloggaan vielä yhteenvetoa ja yritän saada kuvia ja videoita lisää.
Tekstit
