torstai 12. helmikuuta 2009

Viimeinkin perillä!


Terveiset Vietnamista! Takana vähintäänkin haastava matka, pari huonosti nukkuttua yötä ja matkajännityksen sekaista hysteriaa. Lento Helsinki-Bangkok meni suhteellisen hyvin, vaikka pojat nukkuivatkin vain muutaman tunnin. Perillä Bangkokissa meitä tervehti tuttu kostea kuumuus, mittari huiteli jossain +34 asteen paremmalla puolella. Bangkokissa hoidettiin Suomessa rästiin jääneitä matkahankintoja, nautittiin aamiainen (siis Suomen aikaan, täällä lounas) Burger Kingissä ja pian jo jatkettiinkin Vietnam Airlinesin pikku koneella kohti Ho Chi Mihn Cityä. Lennolla tapasin HCMC:ssä asuvan länkkärimiehen, joka avuliaasti neuvoi vinkkejä lomalle ja listasi myös Vietnamin plussia ja miinuksia. Tässä niistä muutama:

+ Vietnam on yksi ainoita paikkoja, jota moderni maailma ei ole onnistunut pilaamaan (esim. sähköt voivat katketa, vesi loppua, mutta se ei haittaa elämänmenoa, toisin kuin länkkärimaissa)
+ Ihmiset ovat sydämellisiä, tosin ilman suurempia sosiaalisia taitoja
- Vietnamissa juuri mikään ei toimi (meidän keskustelu koneessa alkoi, kun yritin tuloksetta laittaa ilmastointia puhaltamaan, mies totesi, että tervetuloa Vietnamiin, täällä kaikki näyttää hienolta, mutta mikään ei oikeasti toimi)
- Vietnamissa ei juuri ole lääkäripalveluja, vaan lääkäriin pitää lähteä joko Bangkokiin tai Singaporeen. (Mies itse oli tulossa jalkaleikkauksesta Bangkokista). Tämä tieto hieman pelästytti, meidän jengi on tunnetusti aika tapaturma altista.
- Vietnamin liikenne on kaaos
Miehellä oli aika kattava vertailupohja, takana on asuttuja vuosia mm. Etelä-Koreassa, Venetzuelassa, Amerikassa, Etelä-Afrikassa, jne. Mies kehui meidän lomapaikan Mui Nen täydelliseksi valinnaksi, joten poistuimmekin koneesta suurin odotuksin.

Ho Chi Mihn Cityn kentällä jännitettiin viisumiasiaa, meillähän niitä ei siis ollut ja Suomen Vietnamin lähetystön mukaan ne olisi pitänyt hankkia. Tyly tullimies kuitenkin leimasi passeihimme maassaololuvan 27.2. asti, eli juuri siihen, kun Hong Kongin koneemme lähtee. Jee, selvittiin! Kentällä vaihdoimme myös valuttaa, lentokoneessa tapaamani mies neuvoi käyttämään dongeja, joten ryhdyimme dongimiljonääreiksi (800 eurolla sain melkein 17 miljoonaa dongia).
HCMC:n kenttä oli muuten vähintäänkin erikoinen, sisään ei saanut tulla muut kuin matkustajat ja kaikenlaiset lippulappu-selvitykset hoidettiin ihan fiilispohjalta. Kentän ulkopuolella meidän kuski odotti meitä kyltin kera, hyppäsimme kyytiin ja kurvasimme kaoottisen liikennekaaoksen sekaan. Meno oli ihan hirveää, torvet soi koko ajan. Vauhti ei juuri koskaan noussut yli 50km/h, mutta silti aika ajoin huomasin puristavani penkkiä rystyset valkoisina. Kuskimme, jonka piti osata englantia, hoiti kommunikoinnin nyökkäilemällä ja me tyydyimme itse arvailemaan tilanteen kulkua. Oli todella epätodellinen olo matkata siinä väsymystilassa sen kamalan liikennekaaoksessa pilkko pimeällä tiellä ummikkokuskin kanssa. Ikkunasta näkyi kirjavaa vietnamilaista elämää, perheitä katsomassa tv:tä (kaikilla oli ovat ja ikkunat auki, joten kodit olivat kuin näyteikkunoita), palavia roskakasoja, riippumattobaareja ja miljoonia mopoja. Kolmen tunnin ajon jälkeen kuski pysähtyi yllättäen erään katukeittiön viereen, viittilöi meidän syömään ja näin tuli ensimmäinen vietnamilainen ateriakin nautittua.

Matka jatkui vielä parin tunnin ajan (siis kokonaismatka HCMC-Mui Ne on kilometreissä noin 180, mutta ajoaika liikenteestä riippuen 4-5h) ja lopulta saavuimme Mui Neen. Kylän rauhallisuus lumosi HCMC hc kaoottisuuden jälkeen. Rauhallisuudesta ei tosin osannut vielä nauttia, sillä jännitimme millainen olisi meidän hotellimme Tien Dat, sillä sehän oli sokkona tripadvisorin vinkkien varassa buukauttu. Onneksi huoli oli turha, hotelli ja huone olivat täydelliset! Meillä on suht normikokoinen huone, jonka kuistilta on noin neljä askelta uima-altaalle ja siitä taas muutama rappu mereen. Nyt istunkin tässä kuistilla, lämmin tuuli puhaltaa (asteita reilusti yli 30), meri pauhaa silmien edessä, ihanaa.

7 kommenttia:

  1. Oioioiii, kuulostaa niiiiin ihanalta!

    Herra Talkkari jäi täksi päiväksi "kotiin" tekemään duunia, ja samalla lämmittämään taloa ja pesemään meidän pyykkiä. Talkkarin pesti on alkanut erittäin mukavasti ja tämä taitaa olla meille vähintäänkin yhtä eksoottista kuin teille tuo Vietnamin matka! :)

    Hih, eilen kyllä mietin astianpesukonetta tyhjentäessä, että löydätteköhän te enää astioitanne mistään kun mä olen koittanut lykkiä niitä mun mielestä loogisiin paikkoihin...!

    Kiva kuulla kuulumisianne, on hiukan erilaiset ympyrät kuin täällä!

    Ihanaa ja rentouttavaa seikkailua
    toivottaa Talonmiehet

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hauskaa kuulla, että Herra ja Rouva talkkari ovat kotiutuneet! Ja Vilulle kiitos kommentista, mä jotenkin onnistuin tässä pätkivässä yhteydessä (nettiyhteys kadonnut jo kymmenen kertaa näiden postausten aikana) kadottamaan sen, kyse ei siis ole sensuurista, vaan onnettomien yhteyksien ja surkean käyttäjän yhdistelmästä. Vilu vinkkasi matkaamaan Mui Nen sijaan Phan Thietiin, sinne on tarkoitus mennä, heti kun pahin matkaväsymys on taltutettu. Tämä päivä menee ainakin auringonoton ja levon merkeissä, jospa huomenna jaksaisi vähän katsella ympärilleen.

    Pojat lähettää kaikille terveisiä!

    VastaaPoista
  4. Ihania juttuja! Terkkuja Leolle ja Luukakselle, ja tietenkin myös Pandalle! Nauttikaa!

    VastaaPoista
  5. Heippa vaan täältä lumisesta Kouvolasta (huom! uusi kaupunkimme!). Kylläpä oli matkanne vaiherikas, mutta onneksi pääsitte perille paratiisiinne. Siltä se todellakin kuulostaa ja näyttää. Pojille terkkuja! Täällä hiihtoloman odotus vielä jatkuu ja yksi viikko vielä ennenkuin pääsemmem mekin nauttimaan lomasta toki hieman erilaisissa olosuhteissa.
    Terveisin Taija

    VastaaPoista
  6. Hei! Olen lähdössä mieheni kanssa Mui Neen viikon päästä ja olen saanut paljon vinkkejä blogistasi. Kiitos siitä! :)
    Kysyisin vielä, että mistä lopulta päädyitte tilaamaan/varaamaan kyydin Mui Neen ja paljonko se maksoi?

    VastaaPoista
  7. Hei! Ja hauskaa, että blogistani on ollut sinulle hyötyä! Ikävä kyllä en muista tarkkaan taksin hintaa Ho Chi Mihn Citystä Muineen, mutta otimme sen selvyyden vuoksi majoituspaikkamme kautta, he siis buukkasivat kuskin, joka nimikyltin kanssa meitä odotti ja kyyditsi turvallisesti perille.

    Ihanaa matkaa teille!

    VastaaPoista