Viime metrien huvituksia

Jee, saimme lopultakin buukattua hotellin Saigonista ja myös junaliput! Molempien eteen jouduttiin kyllä säätämään enemmän kuin paljon (tai me Harrin kanssa säädettiin poikien killuessa altaalla). Kuten viime bloggauksessa kirjoitin, aloimme buukkaamaan majoitusta vähän liian myöhään, meille vinkattiin, että noin viikkoa ennen pitäisi viimeistään varata hotelli, jos mielii tasokasta, kohtuuhintaista ja hyvällä sijainnilla. Hirveän puhelin- ja meilirumban jälkeen saimme Aurora Travelin kautta viiden tähden Sofitel Plaza Saigonin. Hinta oli muuhun matkabudjettiin nähden törkeä, noin 300 taalaa per yö, mutta onneksi tuolla matkabyroolla oli kolme yötä kahden hinnalla tarjous. Silti kolme yötä HCMC:ssä maksaa liki saman kuin 12 yötä Mui Nessa. No joka tapauksessa ollaan aika fiiliksellä, kun päästään nauttimaan 16. kerroksen uima-altaasta ja hyvästä sijainnista. Ja toisaalta, on kai aika vähän luksustellakin, täällä kun rahaa ei saa mitenkään kulumaan, edelleenkin eletään sillä tulopäivänä vaihdetulla dongikasalla (neljällä hengellä mennyt siis kahdessa viikossa alle 800€!?). Hotellin lisäksi myös junaliput oli kiven takana. Meille siis annettiin kaikenlaista tietoa junan lähtöajasta (12, 13.40, 13.50, 14) ja lipun hinnatkin vaihtelivat oli kyse sitten paikallisesta matkatoimistosta, hotellista tai rautatieasemasta. Paras oli yksi matkatoimistovirkailija, joka muka soitti rautatieasemalla työskentelevälle siskolleen, joka kuulemma 33 taalan hintaan järjestäisi meille paikat. Kun ehdotimme itse ostavamme liput, mies väitti junan olevan jo täynnä. Lopulta Harri tsuhasi Leon kanssa Phan Thietin rautatieasemalle, josta jo eilen yritimme tuloksetta lippuja ostaa. Nyt saimme liput, koko jengin meno Saigoniin 180 000 dongia, eli noin 8€ (lapset n. 1,5€, aikuiset 2,5€). Lähtö siis huomenna klo 13.50, tai jotain sinnepäin.

Matkasäätämisen lisäksi olemme tutustuneet paikallishuvituksiin. Eilen Phan Thietissä käydessämme päädyimme joenrannan puistossa oleviin huvilaitteisiin, voitte uskoa, että meidän blondit pojat keräsivät katseita keikkuessaan laitteissa paikallislasten seassa. Huvipuistotaksat olivat vähän toista kuin Lintsillä, yhden laitteen lippu oli noin 0,20€ (ja siinä oli taatusti länkkärilisä).


Tänään menimme Luukaksen pyynnöstä hiekkadyyneille. Koska mä juutuin manikyyriin ja pedikyyriin, ei meillä ollut enää aikaa valkoisille dyyneille asti, vaan otimme taksin punaisille hiekkadyyneille. Siellä lapset odottivat muoviliukurien kanssa ja pääsimme laskemaan auringonlaskussa ihania dyynejä. Sovimme lasten kanssa hinnaksi 100 000 dongia kolmesta liukurista rajattomine laskuineen, tippasimme vielä muutamalla kymppitonnilla, koska lapset olivat niin ihania. Dyyneillä oli mielettömän kaunista, ihana viimeinen ilta Mui Nessa.


Nyt täällä pakataankin kamalalla tohinalla ja huomenna lähdetään kohti Saigonia. Mui Ne jätetään taakse hieman ristiriitaisin tunnelmin, paikka hotelliltamme dyynien suuntaan, eli itse Mui Nen kylään, herättää haikeutta, mutta turistirysäosuus, eli Ham Thiet, alati paisuvine venäläisöykkärijoukkoineen ei ikävänitkuja aiheuta. Siis vinkiksi niille, jotka tännepäin aikovat suunnata, tähdätkää mahdollisimman lähelle varsinaista Mui Nen kylää, siellä on kaunista ja hyvinkin paikallista menoa.