Viime päivät ollaan otettu lungisti uiden ja leväten sekä alueeseen tutustuen. Mui Ne on tosi pieni kylä, jossa on ns. turistiosuus, jossa hotellit sijaitsevat sekä paikallinen kylä, joka on vähän sivummalla.
Meidän hotelli ei ole tuolla turistialueella, vaan sijaitsee lähempänä paikalliskylää, on muutenkin aika eri maata pakettimatkaresotteihin verrattuna. Hotellillamme on noin 30 huonetta, uima-allas ja pätkä rantaa. Asukkaina pääasiassa paikallisia, mutta myös muutamia venäläisiä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Jotta hahmottaa vähän mittasuhteita, niin tuossa alla olevassa kuvassa Leo sukeltelee lasten altaalla ja takana näkyy meidän huoneen kuisti. Ja kuten yläkuvasta näkyy, meri on heti uima-altaan takana, muutaman rapunaskeleen päässä.
Kovin kotikutoista ja pientä, mutta juuri niin ihanaa. Eikä sillä, että tämä olisi mikään huono majoitus, itse asiassa huone ja palvelu ovat molemmat tosi hyviä, esim. huoneeseen tuodaan päivittäisen siivouksen yhteydessä uudet hammasharjat ja ilmaiset vedet, aamiaisella on kokki paistamassa munakkaita ja lasten iloksi tv:ssä näkyy kymmeniä kansainvälisiä kanavia. Kuitenkin tämä on hyvin pieni ja paikallinen meininki näkyy ja kuuluu. Tuolla turistialueella sijaitsevat hotellit ovat isoja resortteja, toki ihania nekin, jotkut jopa luksusta, mutta alue ja sen krääsäkaupat ei oikein sytytä.
Eilen kävimme Phan Thietissä, joka on suht iso perinteinen vietnamilainen kaupunki noin 15 minuutin taksimatkan päässä. Siellä paukkasimme ensimmäisenä paikalliselle torille, joka oli vähän liikaa varsinkin Luukakselle. Meteli oli korvia huumaavaa, me ainoina länkkäreinä saimme turhan paljon huomiota ja tungos oli kamala. Yritin kuvata pientä videopätkää, jotta aistisi tunnelman, mutta onnistuin jotenkin siinä kaaoksessa kuvaamaan kamera sivuttain ja nyt blogger kieltäytyy lataamasta sitä, joten parempi onni ensi kerralla.
Torilta jatkoimme kaupunkikierrosta rohkeasti kävellen, tienylitykset olivat aikamoista seikkailua. Kävimme paikallisessa ruokakaupassa, jossa pojat joutuvat useiden ihmishyökkäysten kohteeksi, kun paikalliset kiljuen tulivat paijaamaan ja nipistelemään poikia, muutama taisi pussatakin. Väsymys, meteli ja liialliset huomionosoitukset tekivät tehtäväänsä, ja poikien pyynnöstä kaupunkikierros jäi suhteellisen lyhyeksi. Olenkin varsin tyytyväinen, että valitsimme majapaikaksemme rauhallisen Mui Nen, josta voimme tehdä pikkuretkiä hulinan keskelle ja aina palata takaisin rauhaan.
Luukas bloggasi
omassa blogissaan rahasta ja ostoksista. Täällä tosiaan hinnat ovat naurettavat, tai siis meidän mittapuulla. Luukas osti eilen jättipakan pokemonkortteja, noin 30 korttia maksoi noin 40 senttiä (niille jotka eivät tiedä pokemonkorttien kurssia Suomessa, niin tiedoksi että kymmenen kortin pakka maksaa viisi euroa). Tänään kävimme läheisessä rantaravintolassa syömässä ja mun lounas maksoi noin euron (kasvisnuudelikeitto 0,75€, taivaallinen sitruunamehu 0,30€). Pojat ottivat jälkiruuaksi vielä ihania pannukakkuja, 0,75€. Harri osti eilen Phan Thietistä shortsit ja paidan, molemmilla hintaa noin 5€. Taksi meidän hotellilta Phan Thietiin oli noin 6€. Ostoksien suhteen Mui Ne on onneton, suurin osa kaupoista on kyllästetty turistikrääsällä. Ja aina esillä olevia tuotteita ei olekaan, tai sitten niitä on vain muutama. Surffikamaa kyllä löytyy, onhan Mui Ne kitesurffarien paratiisi. Luukas saikin tänään supersiistin quicksilverin uimapaidan suojelemaan pahoin palaneita olkapäitään. Aurinko nimittäin porottaa jo toista päivää tukahduttavan kuumasti, lämpömittareita ei ole, mutta villi veikkaus huitelee +35 paremmalla puolen (veikkaus perustuu siihen, että sisälämpötila +26, tuntuu helpottavan viileältä, ehkä jopa kylmältä). Pojat vetää sinkkipastaa ja total blockia iholleen ja jopa mun on täytynyt rasvata itseäni, kun taas aiemmat Thaimaan lomat olen selvinnyt porkkanaöljyn voimin. Täytyykin ehkä unohtaa mun ja Luukaksen illaksi suunnittelema hieronta, iho tuskin kestää niin reipasta käsittelyä. Harri ja Leo puolestaan suuntavaat parturiin, seuraavassa bloggauksessa nähdäänkin sitten vietnamilaisia frisyyrejä.
Viime päivät ollaan otettu lungisti uiden ja leväten sekä alueeseen tutustuen. Mui Ne on tosi pieni kylä, jossa on ns. turistiosuus, jossa hotellit sijaitsevat sekä paikallinen kylä, joka on vähän sivummalla. Meidän hotelli ei ole tuolla turistialueella, vaan sijaitsee lähempänä paikalliskylää, on muutenkin aika eri maata pakettimatkaresotteihin verrattuna. Hotellillamme on noin 30 huonetta, uima-allas ja pätkä rantaa. Asukkaina pääasiassa paikallisia, mutta myös muutamia venäläisiä, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Jotta hahmottaa vähän mittasuhteita, niin tuossa alla olevassa kuvassa Leo sukeltelee lasten altaalla ja takana näkyy meidän huoneen kuisti. Ja kuten yläkuvasta näkyy, meri on heti uima-altaan takana, muutaman rapunaskeleen päässä.
Kovin kotikutoista ja pientä, mutta juuri niin ihanaa. Eikä sillä, että tämä olisi mikään huono majoitus, itse asiassa huone ja palvelu ovat molemmat tosi hyviä, esim. huoneeseen tuodaan päivittäisen siivouksen yhteydessä uudet hammasharjat ja ilmaiset vedet, aamiaisella on kokki paistamassa munakkaita ja lasten iloksi tv:ssä näkyy kymmeniä kansainvälisiä kanavia. Kuitenkin tämä on hyvin pieni ja paikallinen meininki näkyy ja kuuluu. Tuolla turistialueella sijaitsevat hotellit ovat isoja resortteja, toki ihania nekin, jotkut jopa luksusta, mutta alue ja sen krääsäkaupat ei oikein sytytä.
Eilen kävimme Phan Thietissä, joka on suht iso perinteinen vietnamilainen kaupunki noin 15 minuutin taksimatkan päässä. Siellä paukkasimme ensimmäisenä paikalliselle torille, joka oli vähän liikaa varsinkin Luukakselle. Meteli oli korvia huumaavaa, me ainoina länkkäreinä saimme turhan paljon huomiota ja tungos oli kamala. Yritin kuvata pientä videopätkää, jotta aistisi tunnelman, mutta onnistuin jotenkin siinä kaaoksessa kuvaamaan kamera sivuttain ja nyt blogger kieltäytyy lataamasta sitä, joten parempi onni ensi kerralla.
Torilta jatkoimme kaupunkikierrosta rohkeasti kävellen, tienylitykset olivat aikamoista seikkailua. Kävimme paikallisessa ruokakaupassa, jossa pojat joutuvat useiden ihmishyökkäysten kohteeksi, kun paikalliset kiljuen tulivat paijaamaan ja nipistelemään poikia, muutama taisi pussatakin. Väsymys, meteli ja liialliset huomionosoitukset tekivät tehtäväänsä, ja poikien pyynnöstä kaupunkikierros jäi suhteellisen lyhyeksi. Olenkin varsin tyytyväinen, että valitsimme majapaikaksemme rauhallisen Mui Nen, josta voimme tehdä pikkuretkiä hulinan keskelle ja aina palata takaisin rauhaan.
Luukas bloggasi omassa blogissaan rahasta ja ostoksista. Täällä tosiaan hinnat ovat naurettavat, tai siis meidän mittapuulla. Luukas osti eilen jättipakan pokemonkortteja, noin 30 korttia maksoi noin 40 senttiä (niille jotka eivät tiedä pokemonkorttien kurssia Suomessa, niin tiedoksi että kymmenen kortin pakka maksaa viisi euroa). Tänään kävimme läheisessä rantaravintolassa syömässä ja mun lounas maksoi noin euron (kasvisnuudelikeitto 0,75€, taivaallinen sitruunamehu 0,30€). Pojat ottivat jälkiruuaksi vielä ihania pannukakkuja, 0,75€. Harri osti eilen Phan Thietistä shortsit ja paidan, molemmilla hintaa noin 5€. Taksi meidän hotellilta Phan Thietiin oli noin 6€. Ostoksien suhteen Mui Ne on onneton, suurin osa kaupoista on kyllästetty turistikrääsällä. Ja aina esillä olevia tuotteita ei olekaan, tai sitten niitä on vain muutama. Surffikamaa kyllä löytyy, onhan Mui Ne kitesurffarien paratiisi. Luukas saikin tänään supersiistin quicksilverin uimapaidan suojelemaan pahoin palaneita olkapäitään. Aurinko nimittäin porottaa jo toista päivää tukahduttavan kuumasti, lämpömittareita ei ole, mutta villi veikkaus huitelee +35 paremmalla puolen (veikkaus perustuu siihen, että sisälämpötila +26, tuntuu helpottavan viileältä, ehkä jopa kylmältä). Pojat vetää sinkkipastaa ja total blockia iholleen ja jopa mun on täytynyt rasvata itseäni, kun taas aiemmat Thaimaan lomat olen selvinnyt porkkanaöljyn voimin. Täytyykin ehkä unohtaa mun ja Luukaksen illaksi suunnittelema hieronta, iho tuskin kestää niin reipasta käsittelyä. Harri ja Leo puolestaan suuntavaat parturiin, seuraavassa bloggauksessa nähdäänkin sitten vietnamilaisia frisyyrejä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti