keskiviikko 25. helmikuuta 2009

TV:stä tutut


Ensi alkuun on pakko hehkuttaa hotelliamme, täällä on niin luksusmeininkiä. Vähän ehkä liian hienoa meille, mutta en voi kieltää, etten nauttinut aamulla huoneen oveen ilmestyneestä lehdestä, loistokkaasta aamiaisesta ja hotellin järjestämästä kyydistä keskustaan (bisneshenkinen musta mersu uniformukuljettajineen). Ja Saigon, tai kuten puoluekirjassa sanotaan Ho Chi Minh City, on ihan mieletön! Olemme tänään tsuhailleet kaiken päivää ympäri keskustaa, kävelleet hullun liikenteen keskellä (teiden ylityskin alkaa sujua), tehneet ostoksia (mä ja Harri ostettiin uudet silmälasit), pesetetty pyykkiä ja päädytty Vietnamin tv:n opetusohjelmaan! Oltiin juuri menossa Saigon Plazaan ostoksille, kun tv-ryhmä pysäytti meidät. He tekivät englannin kielen opetusohjelmaa ja pyysivät meitä mukaan ohjelman tekoon. Siinä me pönötimme Plazan edustalla ja Harri luki lapuista tärkeitä sanoja kuten"Laborious" tai "Pitchfork" ja ihan pimeitä lauseita kuten "Heroin is a dangerous potion". Palkkioksi saimme tv-yhtiön kynät. Ihan hullua!

Etenkin minä olen ihan hullaantunut Saigoniin! Kun on jo jotenkin tottunut meluun ja liikenteeseen, osaa vähän katsoa itse kaupunkiakin. Ihania kauppoja, helpottavia puistoja hengähdyspaikkoina, katukeittiöitä ja ystävällisiä ihmisiä. Toki edelleen on perusvietnammeininki, yhdellä optikolla käydessämme loppui kadulla olevasta aggrekaatista bensa ja koko liike pimeni. Tai kenkäkaupassa ei näkynyt ketään myyjää ja hetken kolisteltuani myyjä nousi tiskin takaa, missä oli ollut nukkumassa. Vietnamilaiset muuten nukkuu ihan joka paikassa, riksoissa, lattioilla, kadun varsilla, tuoleilla, ties missä. Melusta ja kaaoksesta huolimatta.


Me taas ei levätty koko päivänä lainkaan, vaan pientä hotellikeikausta lukuunottamatta (pakko vaihtaa hikiset vaatteet uusiin) oltiin kaupungilla aamusta iltaan. Lapset jaksoivat helteestä (+35 on kaupunkiolosuhteissa aika paljon) huolimatta ihmeen sinnikkäästi ja siksi palkitsimmekin heidät illastamalla hampurilaisen merkeissä. Ja tosiaan koko perhe yhden purilaisen ääressä, kyse kun on legendaarisesta Black Catin 1,5kg juustohampurilaisesta. Hyvää oli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti